Rikos ei ole yksityiselämää – vai onko?

- MAKASIN siinä verilammikossa lattialla, niin mies vaan tokaisi: ”Kato nyt, mitä sait aikaiseksi”. Näin ”Elina” muistelee kertaa, kun puoliso oli lyönyt häntä nyrkillä kasvoille, repinyt hiuksista sekä heittänyt seinää vasten.

Sitaatti on jutusta, johon haastattelin lähisuhdeväkivallan uhria. Mies oli hakannut naisen henkihieväriin useita kertoja ja vainonnut muun muassa rikkomalla uhrin talon ikkunat.
( Lähestymiskielto ei takaa turvallisuutta , sivut 14–15)
Nainen olisi halunnut, että miehen nimi julkaistaan jutussa. Pahoittelin ja kerroin, että se ei ole mahdollista.

Epäreilua, nainen vastasi. 

Soitin uhrin haastattelun jälkeen käräjäoikeuteen tarkistaakseni tarinan. Miehen rikosrekisteri on pitkä:

Törkeä pahoinpitely: yhden vuoden vankeusrangaistus.
Pahoinpitely: 60 päiväsakkoa.
Pahoinpitely: kahdeksan kuukauden tuomio, suoritettu 200 tunnin yhdyskuntapalvelulla.
Pahoinpitely ja lähestymiskiellon rikkominen: yhteisenä tuomiona neljän kuukauden vankeusrangaistus, suoritettu 120 tunnin yhdyskuntapalvelulla.
Lista jatkuu vielä viidellä lähestymiskiellolla.
Hiljattain miehelle luettiin tuomio häirinnästä ja vahingonteosta: neljä kuukautta vankeutta. 

© Vera Miettinen

Toivoisin itsekin, että tällaisissa tapauksissa voisin vaikka työnantajana – tai tulevana tyttöystävänä – tarkistaa, onko henkilöllä rikostaustaa. Ihan googlettamalla. Soittaminen Suomen kaikkiin 27:ään käräjäoikeuteen ei välttämättä houkuta. Tai tule edes mieleen.

Mitä jos media julkaisisi rikoksen tekijän nimen? Aina, pienimmissäkin rikoksissa.

Asiasta on kaksi näkemystä. Toista edustaa muun muassa Suomen rikosseuraamuslaitos, jonka tarkoituksena on saada rikoksen tekijät takaisin yhteiskuntaan. Se ei ole helppoa, jos nimi on julkaistu mediassa. Toinen näkemys on kansalaisten hyväksi: Olisi todella hienoa tarkistaa taustat ennen kuin palkkaa tuntemattoman tekemään kotinsa kymppitonnien pintaremontin. Kuinka usealta rikokselta vältyttäisiin, jos ennen urakan sopimuksen allekirjoittamista selviäisi remppareiskan pitkä petosrekisteri.

"Onko merkityksellistä tietää vaikkapa poliisin nimi, joka on EPÄILTYNÄ törkeistä rikoksista vaiko sen rikoksen tekijän nimi, joka on toistuvasti saanut tuomion petoksista.

Sitten on vielä ohjeistus, jota median tulisi noudattaa. JSN 

Tarkkasilmäinen voi havaita, kuinka häilyviä ohjeet ovat. Tavallaan on hyvä, että tiukkaa linjaa ei ole, koska näin medialla on mahdollisuus punnita uutiset tapauskohtaisesti. Valitettavasti käytäntö on vain mennyt liian varovaiseksi. 

Mediat eivät julkaise rikoksen tekijän nimeä, jos tuomio on alle kaksi vuotta vankeutta. Tästä ei siis ole olemassa lakia, eikä näin kehoteta journalistisissa ohjeissa tai Julkisen sanan neuvostossa. Tämä nyt vain on ollut tapana. Julkaisemisen suhteen ollaan äärimmäisen varovaisia myös silloinkin, kun tuomio on yli kaksi vuotta, ja kun rikoksen tekijä ei ole viranomainen, poliitikko tai julkisuuden henkilö.

"Kahden vuoden rajassa ei ole mitään järkeä myöskään siksi, koska vakavimpien rikosten tekijöiden nimillä – joista pitkiä kakkuja saa – ei ole lopulta mitään merkitystä lukijalle.

© Vera Miettinen

Lukijan kannalta tässä ei ole mitään järkeä. Onko merkityksellistä tietää vaikkapa poliisin nimi, joka on EPÄILTYNÄ törkeistä rikoksista vaiko sen rikoksen tekijän nimi, joka on toistuvasti saanut tuomion petoksista.

Kahden vuoden rajassa ei ole mitään järkeä myöskään siksi, koska vakavimpien rikosten tekijöiden nimillä – joista pitkiä kakkuja saa – ei ole lopulta mitään merkitystä lukijalle. Sen sijaan juuri ne, jotka ovat saaneet ehdonalaista tai sakkoja vaikkapa petoksista, ovat sitäkin merkityksellisempiä.

Median(toimituksien esimiesten) pitäisi ehdottomasti muuttaa nimen julkaisun käytäntöä. Nyt keskitytään liikaa siihen, kuka rikoksen on tehnyt eikä siihen, mikä rikos on kyseessä.