Kasvottamana oikeudessa

Viikin yliajaja Helsingin käräjäoikeudessa.
Vieressä asianajaja Heikki Lampela.
© Vera Miettinen

Pari vuotta sitten 25-vuotias mies ajoi kännissä 11-vuotiaan tytön yli Helsingin Viikissä. Tyttö kuoli. Syytetty ei peittänyt kasvojaan oikeudessa, ja julkaisimme kuvan lehdessä. Sain miehen tyttöystävältä tulenkatkuisen sähköpostin, koska kuvan julkaisu oli hänen mielestään täysin väärin. Toimintamme oli vastuuntunnotonta. Sähköpostissa kerrottiin myös, että mies halusi ottaa itse kokonaan vastuun teostaan, eikä siksi peittänyt kasvojaan. Kuvan julkaisu oli "todella julmaa", koska mies kuitenkin kohtasi asian kunniallisesti.

Kuvan julkaisupäätökseen vaikutti muun muassa se, että mies oli tuomittu rattijuopumuksesta aiemminkin. Kuusi kertaa.

Lähes aina ennen oikeuskäsittelyä lehdistölle annetaan muutama minuutti aikaa kuvata syytetty. Show alkaa jo käräjäoikeuden käytävällä. Varsinkin, jos kyseessä on yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö tai rikos, koko maan valtamedia on edustettuna ja parveilee syytetyn ympärillä kuvaamassa.

Sirpa Laamanen oikeudessa vuonna 2012.
© Vera Miettinen

Joskus kuvattava peittää kasvonsa ja joskus ei. Olen pitkään pohtinut, mistä tämä johtuu. Mikä vaikuttaa syytetyn päätökseen peittää kasvonsa tai olla peittämättä? 

Ihan ensimmäinen ajatus oli, että ainakaan psykopaatit eivät peitä kasvojaan, koska heitä ei kiinnosta. Väärin. Esimerkiksi Eerikan äitipuoli Sirpa Laamanen on empiirisen havaintoni mukaan täysi psykopaatti mutta peitti silti kasvonsa oikeudessa.

"Aarnio tietää, että halutessaan jokainen voi löytää hänen kuvansa netistä nimen perusteella.

Psykopaatti saattaa tosin olla myös teostaan huolimatta itsekäs ja peittää kasvonsa suojatakseen tulevaisuutensa. 

Touko Tarkki. Vieressä asianajaja Jarkko Jaatela.
© Vera Miettinen

Entä häpeän tunne? Rikos hävettää niin paljon, että syytetty ei kehtaa näyttää kasvojaan. Tämä saattaa olla mahdollista mielenterveydellisesti tasapainoisilla. Joskin ainakin henkirikoksen taustalla on lähes aina psyykkisiä sairauksia.

Sitten on niitä syytettyjä, joiden on ihan turha peitellä. Tuoreena esimerkkinä on huumepoliisi Jari Aarnio. Nimi on ollut alusta asti mediassa, koska asia ja henkilö ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Aarnio tietää, että halutessaan jokainen voi löytää hänen kuvansa netistä nimen perusteella. Kasvojen peittäminen olisi turhaa. Luulen, että tässä tapauksessa on kyse myös kunniasta. Aarnio haluaa säilyttää maineensa niin pitkälle kuin mahdollista, eikä huivin taakse piiloutuminen – muiden rikollisten kanssa samaan kastiin putoaminen - ainakaan auttaisi asiaa.

Kuvakaappaus MTV:n uutisesta.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/maarapaiva-lahestyy-aarnio-jutussa---tutkinta-saattaa-venya/2779554